torstai 11. heinäkuuta 2013

Epäonnea


Onko sinulla hassuja tai vähemmän hassuja uskomuksia?!

Minulla on. Yksi niistä on, että Muratti on epäonnen kukka. Isomummoni opetti niin äidilleni ja äitini minulle. Siskoni oli lapsena sairastellut paljon, kun isomummoni tuli kylään. Hän näki heti Muratit ikkunalaudalla ja totesi, ettei mikään ihme, että sairastelee. Niinpä hän otti kylmän rauhallisesti Muratin ruukkuineen ja nakkasi kolmannesta kerroksesta mäelle. Sairastelu kuulemma loppui siihen.

No minä en ole koskaan ostanut Muratteja. En sisälle, enkä ulos. Joskus olen joulun aikaan lähestynyt kaunista kranssia ja lähempää huomattuani sen olevan Murattia, perääntynyt vähin äänin.

Naapurilla ja minulla on kolme yhteistä kukkaruukkua tuossa pihalla. Tänä vuonna, kesän alussa, hän sanoi ostavansa siihen kukkaset. Olin iloinen. Hän tuli puuhakkaana, istutti ne samantien ja kasteli reilusti. Illalla kävin katsomassa, millaiset kukkaset siellä oli ja myönnän, lamaannuin nähtyäni Muratit roikkumassa jokaisesta ruukusta. Hetken mietin, mitä teen. Mutta melko nopeasti totesin, etten voi mennä repimään niitä poiskaan. Ajattelin, ettei tilanne ole niin paha, koska en itse ostanut niitä ja ne ruukut ovat vähän niinku rajamailla...

Alkukesä ei ollut hyvä. Sairastuin heti flunssaan ja sain poskiontelotulehduksen. Meille tullut Urho kissa alkoi oksentelemaan tasaisin väliajoin ja sitten automme yllättäen hajosi, pahasti. Katselin katkerana makkarin ikkunasta Muratteja ja pidin niitä yksistään syyllisinä epäonneemme.

Viikko sitten keskiviikkona sain järkyttävän uutisen lähipiiristämme ja päätin, Muratit saavat lähteä. Fillaroin (auto korjaamolla) kauppaan, puutarhapuolelle, otin kolme Maahumalaa (hieman ränsistyneitä jo), tingin kassalla (turhaan), sulloin ne kassiin ja fillaroin kotiin. Seuraavana päivänä tarkkailin naapuria ja kun hän lähti kauppaan, hyökkäsin kukkakasseineni ulos. Revin rivakasti Muratit pois, sulloin Maahumalat tilalle, työnsin rajuin ottein Muratit pussiin ja hiivin sisälle...

No kuka tätä kaikkea oli todistamassa kanssani!? Tietenkin tyttäreni. Luuletteko, että hän ostaa koskaan kotiinsa muratteja...!?

Maahumala :-)


1 kommentti:

Sanna kirjoitti...

Mun äiti kutsuu murattia kuolemankukaksi, mutta arvaapa kenen hääkimpussa oli murattia!? Minun. Sun tarinan jälkeen meillekään ei enää taida tulla murattia.. Hyvin toimittu! :)

Pitäs muuten nähä vielä ennen töiden alkua ja päivittää kuulumiset..